Joskus me tehdään levy

Raveissa KaBUKIdROP
KabukiDropin eka Ep Raveissa

Manageri haluis et mennään studioon syksyllä, ja kyl me mennäänkin. Heti kun saadaan myytyä riittävästi kotiviiniä, ni buukataan matka Soundcityyn Nashvilleen, koska Elviksen haamu leijailee siellä ja me ollaan kaikki hirveen kovia Elvis faneja. Tuottajaksi me ollaan kyselty Rick Rubiinia, mutta sillä on kiire tuottaa jotain Red Hot Chili Peppersiä, ja muutenkin se taitaa olla aika laiska tyyppi nykyisin.

Meillä on kasassa biisejä aivan hirvittävä nippu, ja ne pitäis varmaan tosiaan nauhottaa, kun yöpöydän laatikko tursuaa jo yli, eikä sinne mahdu enää edes viskipulloa ja pistoolia, jotka on kuitenkin jokaisen yöpöydän laatikon vakiovarusteita. Meidän on pakko tehdä varmaan heti tupla, tai jopa triplalevy. Tai sitten boksi. Ja sinne boksiin me laitetaan jotain spessujuttuja, kuten meidän hiuksia, jotta suurimmat fanit voi tehdä meistä voodoonukkeja.

Kansi ollaan tehty itse, DIY. Ollaan tosi ylpeitä siitä. “Meidän lempi-lenvynkannet on aina ollu Iron Maidenilla ja Immortalilla, sitä tyyliä me jäljiteltiin tällä omalla työllämme. Toivottavasti nämä meidän esikuvat paistaa läpi tästä työstä”, kommentoi vastaava graafinen hörhö Jusa.

Levyn työnimi on “Raveissa”, sillä hevoset ja hevosurheilu on lähellä sydämiämme. Toisaalta ei myöskään tiedetä lajista mitään, mutta se kiehtoo kovasti.

Ollaan ammennettu aiheita lauluihin tuskasta, jota nykymaailmanmeno ulkonäköpaineineen, kulutustarvikkeineen ja huonoine kännykänakkuineen aiheuttaa meidän herkkiin sydämiin. Joka päivä ahdistaa enemmän ja enemän, mutta onneksi se ruokkii luovuutta ja sitä kautta lompakkoa, kun meidän boksi tulee myymään platinaa. Mut jos raha tekee onnelliseksi tyrehtyykö luovuus?  Tuleeko meistä sitten yhden levyn ihme niin kuin jostain The Fugeesista tai Sex Pistolseista ? Pöhötytään ja lähdetään soolourille tai kuollaan huumeisiin.

No joo, Punk-alaitumella on kuulemma halpa ja hyvä studio, ja jos ei päästä Soundcityyn ni mennään sit sinne tässä syksyn mittaan.

-JUSA-89

Treenipäiväkirja 1.

Treenipäiväkirja 1.

 

Me ollaan treenattu meidän Woimakadun treenikämpässä biisejä, jotka tulee voittamaan grammyjä. Kivenkovia hittejä ovat mm: Katupartiot, kesähitti Kevät saapuu Turkuun, juomalaulu Alan-mies, kantaaottava Lupaus, tarttuva korvamato Omissa Paskoissa, Hardcoretykitys Narsisti saasta ja discojytä Vanne kiristää. Voisi jopa sanoa, että luovuus on vallannut meidät.

Biiseissä on koskettavuutta, tanssittavuutta ja tarttuvuutta, ja niistä käy ilmi, että me ollaan kuunneltu paljon Leevi and the Leavingsiä, Abbaa ja vanhaa hyvää Elton Johnia.

Koska me ei osata coveroida edellämainittuja on meidän ollu tyytyminen soittamaan Misfitsin Where eagles darea ja Antinowhere Leguen So Whattia!?, joka me ollaan suomennettu muotoon “Mitä Sit!?”. Suomennos on kutakuinkin seuraavanlainen:

MITÄ SIT?! (SO WHAT)

No mä oon ollu Ranskas ja oon ollu Saksas

Oon käyny Lahes, Poris ja Forssas

Mitä sit?! Mitä Sit!?

Oon ollu siellä, oon käyny täällä

Oon kävelly jopa vittu vetten päällä

Mitä sit!? Mitä Sit!?

Ketä kiinostaa, ketä kiinnostaa?

Ei mua, ei mua ei mua Ei muaa!

Oon pannu Hannuu ja oon nainu Kerttuu

Oon imeny Karpon kyrpää lerppuu

Mitä sit!?

Oon pannu ankkaa ja oon nainu kanaa

Oon pannu sun rumaa mutsia salaa

Mitä sit?

 Ketä kiinostaa, ketä kiinnostaa?

Ei mua, ei mua ei mua Ei muaa!

Oon impannu liimaa ja pämpänny bensaa

Oon cocktailiin laitanu kusta ja paskaa

Mitä sit?

Oon doupannu herskaa ja vatkannu kermaa

Juonu päälle Ior Bockin spermaa!

Mitä sit?

Ketä kiinostaa, ketä kiinnostaa?

Ei mua, ei mua ei mua Ei muaa!

Manifesti: Miks mulla katkee kielet?

Manifesti: Miks mulla katkee kielet?

 

Miten Aasta voi saada Een? Mieti tätä kryptistä arvuutusta, ja kohta se selviää sulle.

Mulla katkee aina kielet treeneissä ja keikoilla, ja mun rahat on lopussa, ku ei oo sponsoreita. Joudun keräämään marjoja ravinnokseni, että eläisin tän talven yli, koska kitarankielet vie mut vararikkoon.

Mistä se Mistifsin Doyle von Frankestein oiken repii sen kitaran kielet ku se vispaa niillä kaivinkoneen kauhan kokoisilla käsillään kitaraa ihan jumalattomalla helikopterityylillä eikä muka katkee, K-raudastako? Vai vaihtaako se kitarat aina joka biisin välein? Häh? Mä en tajua.

Kerran soitettiin akustinen erikoisshow Turun Brewdogissa, ja siellä katkes akkarin kieli ekan biisin ekassa säkeistössä. Ei ollu varakitaraa, eikä kieliä, vittu. Onneksi joku muusikillinen insinööri (Trygi <3) tuli kertomaan, että kitaran voi virittää sävellajia alemmas, ja soitettiin sitten viisikielisellä keikka loppuun. Näin Aa muuttui Eeksi, ja just ja just selvittiin ilman mätiä tomaatteja raivokkailta katsojilta. Wou.

Joo, onko mun soittotyylissä joku perustavanlaatuinen ongelma kun tälläistä käy? Mä en oo mikään Slowhand enkä edes Isokynä, mutta ois silti kiva soittaa kitaraa edes puolituntia putkeen ennen kuin kielet kärvähtää poikki, ja pitää alkaa härväämään. Se on vähän kun menettäis erektion kesken aktin.

Mä etsin nyt julkisesti apua tai neuvoja tähän ongelmaan.  Tai oikeastaan rikkaita sponsoreita (HUOM!), jotka toimittaa jätesäkillisen ilmaisia ja laadukkaita kitarankieliä mulle. Mä voin sitten vastapalvelukseksi antaa nuorille muusikon aluille kitaraklinikoita, jossa opetan niille mun väkivaltaisen soittotyylin, ni sitten niistäkin tulee kielikaupan vakioasiakkaita ja markkinatalouden pyörät pysyy pyörimässä ja Suomi lähtee nousuun.

-Jusa

 

Meidän suosikkilevyt

Meidän suosikkilevyt

 

Kaikkien aikojen top 5:

5: Leevi & The Leavings – se kokoelmalevy mis on se parkkipaikan kuva

Parasta suomenkielist pop-musiikkia; pimeä tie saa aina vuolaisiin kyyneliin. Pohjoiskarjala laulattaa aina, siis aina. Vaikka se on kuultu 3 miljoona kertaa. Göstan radiokuunnelmat on myös parasta ikinä, vaikka ei ne tähän listaan mitenkään liitykään.

 

4: ABBA – se kultanen kokoelmalevy

ABBA on ihan vitun kova, faija aina kuunteli sitä ku olin pieni. Tai siis kaikkihan Abbaa kuuntelee. Ja syystä. AI SAAKELI, mitä melodioita. Ilman ABBAa ei olis KabukiDroppia.

 

3: Elvis – se kultanen kokoelmalevy

Hieno artisti, rokin kuningas. Väittävät et kuoli vessaan lääkkeiden yliannostukseen, mut Elvis elää edelleen jossain Karibialla omalla saarella, Kolina näki sen viime kesänä lomamatkallaan.

 

2: The Ramones – se kokoelmalevy mis on mustaa, pinkkii ja harmaata

Kovaa ja nopeesti, just niinku elämän kaikki asiat pitää kokea. Ja tukat ja nahkatakitkin viimotten päälle.

 

1: Abbath – se debyyttilevy

Pohjoisen hyiset tuulet tulee ja kylvettää kaikkia sen karvaassa pakkasessa. Black Metal on parasta! “vITTU mÄ vihaan punkkia”- sanoi Lord Satanachia.

 

 

Eero & Jusa